Viime päivinä feedini on täyttynyt juhla-asuisen Suvilahden teräksisen kaasukellon kuvista. Joka vuosi minusta tuntuu että tämä oli paras Flow. Siksi palaan aina uudestaan.
Äiti päästi minut jo 15-vuotiaana Provinssiin ja se oli neljä peräkkäistä vuotta suosikkifestivaalini. Olin se harkitseva ystävä, johon voi luottaa. Mieheni tapasin alle parikymppisenä. Yhdessä kävimme monena vuonna Ruisrockissa ja Pori Jazzeilla. Flow on ollut pitkään ykkösvalintamme.
Flowssa voi mennä eturiviin pelkäämättä liiskautumista tai sikailevia miehiä. Flowssa ei haise kalja, ihmislika ja pöly vaan puuhilligrillissä valmistuvat herkut ja baristojen tekemä laatukahvi.
Perjantaina söin näin:
Tee-savustettu lohi kookos-chilihillokastikkeella (Farang)
Harlem chowder kasviskeitto luumutomaatilla ja savustetulla parsalla (Kitchen & Table).
Lauantaina söin näin:
Tulinen papaija-salaatti (Thai Papaya).
Sunnuntaina söin näin:
Burgeri fermentoituneella kaalisalaatilla (Sinne).
Perjantaina kuuntelin nämä keikat:
Massive Attack & Young Fathers, Iggy Pop, Laura Mvula.
Launtaina kuuntelin nämä keikat:
Morrissey, FKA Twigs, Dungen.
Sunnuntaina kuuntelin nämä keikat:
Koskiminen Rönkkö! Sounds from home, J. Karjalainen,
Ian William Craig, Ripatti, New Order.
Jokainen konsertti oli omalla tavalla huikea ja ainutlaatuinen.
Ianiin haluan tutustua kunnolla:
http://www.flowfestival.com/en/artists/ian-william-craig/.
Eturiviin olisi pitänyt mennä kuuntelemaan Morrisseytä ja New Orderia.
No comments:
Post a Comment