Monday, August 22

Tuo tapahtuma on jonkun elämää


 





















Idän muotikuvaustapahtumaa olisi hauskaa seurata sivusta. Miten monta tarinaa, jokaisella osallistujalla omansa.

Varattu-kylttejä kahvinkeittimen takana ravintolassa, joka ei ole saavuttanut ainakaan lounasaikaan ruokailevien asiakkaiden suosiota.

Rakastan betonia.

Tuesday, August 16

Vuoden parhaita viikonloppuja




























Viime päivinä feedini on täyttynyt juhla-asuisen Suvilahden teräksisen kaasukellon kuvista. Joka vuosi minusta tuntuu että tämä oli paras Flow. Siksi palaan aina uudestaan.

Äiti päästi minut jo 15-vuotiaana Provinssiin ja se oli neljä peräkkäistä vuotta suosikkifestivaalini. Olin se harkitseva ystävä, johon voi luottaa. Mieheni tapasin alle parikymppisenä. Yhdessä kävimme monena vuonna Ruisrockissa ja Pori Jazzeilla. Flow on ollut pitkään ykkösvalintamme.

Flowssa voi mennä eturiviin pelkäämättä liiskautumista tai sikailevia miehiä. Flowssa ei haise kalja, ihmislika ja pöly vaan puuhilligrillissä valmistuvat herkut ja baristojen tekemä laatukahvi.

Perjantaina söin näin:
Tee-savustettu lohi kookos-chilihillokastikkeella (Farang)
Harlem chowder kasviskeitto luumutomaatilla ja savustetulla parsalla (Kitchen & Table).

Lauantaina söin näin:
Tulinen papaija-salaatti (Thai Papaya).

Sunnuntaina söin näin:
Burgeri fermentoituneella kaalisalaatilla (Sinne).

Perjantaina kuuntelin nämä keikat:
Massive Attack & Young Fathers, Iggy Pop, Laura Mvula.

Launtaina kuuntelin nämä keikat:
Morrissey, FKA Twigs, Dungen.

Sunnuntaina kuuntelin nämä keikat:
Koskiminen Rönkkö! Sounds from home, J. Karjalainen,
Ian William Craig, Ripatti, New Order.

Jokainen konsertti oli omalla tavalla huikea ja ainutlaatuinen.
Ianiin haluan tutustua kunnolla:
http://www.flowfestival.com/en/artists/ian-william-craig/.

Eturiviin olisi pitänyt mennä kuuntelemaan Morrisseytä ja New Orderia.

Wednesday, August 3

Vanhat juhlijat ja hurmuriseura





















Kesäloman kohokohdat olivat tyttöjen matka Tallinnaan, ystävän 79-vuotissyntymäpäivät Pohjois-Savossa ja retki Isokarin majakkasaarelle.

Ensi kesänä haluan olla kaupungissa kolmannen yön. Joka päivä kävelyä ja herkuttelua. Ensimmäinen päivä kauneudelle, toinen kulttuurille ja kolmas ostoksille.

Vanhat juhlijat eivät jaksa enää kuten aikaisemmin. Vahvempi pootoori saa edelleen hymyn huulille. He ovat tunteneet toisensa kauan. Kaksi kuolevaa istui vierekkäin. Toinen, se joka haluaisi jatkaa ei voi valita. Toinen, joka voisi vielä päättää toisin, makaa vain ja sitä odottaa.

Luotsina Isokarilla vuosikymmeniä sitten ollut naapuri kertoi retkeltä palatessamme, että saari kuhisee käärmeitä. Niitä pelkään vasta sen jälkeen kun purevat. Vesi oli kirkasta ja päivä niitä kuumimpia. Unelma lammaspaimenviikosta saarella syntyi.

Hurmuriseura ja ihanat unet. Sain olla lasteni kanssa päivät ja yöt. Monet ovat sanoneet, että he ovat kasvaneet kesän aikana. Minulle he ovat puhjenneet kukkaan. Näin pitkiä, jännittäviä ja vahvojakin unia. Nyt arjessa herätys on taas kuudelta. En kuitenkaan nukahda yhdeksältä. Unia tulee ikävä.