Näiden sata vuotta vanhojen, halkaisijaltaan neljäkymmentäsenttisistä hirsistä rakennettujen seinien suojassa oli viihtyisää. Talossa oli hyvä hengittää ja siellä oli tuttu kodin tuoksu. Kuten lapsuudenkodissa ja mummolassa. Narisevat lattiat ja portaat, alkuperäiset ikkunat ja korkeat huoneet. Kirkonkellojen ääni sunnuntaisin, kauppa ja kioski lähellä, kymmenen minuutin kävelymatka torille. Ikkunasta näkyi nikkarijugendia ja omenapuita. Niin monet asiat olivat kohdallaan, mutta sitten tuli elämänmuutoksen aika.
No comments:
Post a Comment