En koskaan unohda ensimmäistä suudelmaa lämpimässä kaatosateessa hänen kanssaan, josta olin unelmoinut. Jostain kulttuuriseen tajuntaani oli piirtynyt idea siitä, että se oli romanttista.
Ainakin intialaisissa musiikkivideoissa sadekausi ja sade saavat vahvasti romanttisen merkityksen. Kulttuurissa, jossa iho peitetään eikä nuorta rakkautta ole soveliasta näyttää julkisesti, avaa sade uusia mahdollisuuksia. Huivit ja tunikat ja sarit kastuvat läpimäriksi ja pisarapeitteen suojassa naisen vartalon kaaret tulevat esille.
Mies moottoripyörineen taistelee tiensä veden valtaaman kaupungin läpi kauniin, odottavan, herkän rakkaansa luo. Se, että he pääsevät toistensa lähelle, riittää yleensä. Moderneimmat ohjaavat heidät tekemään muutakin kuin vain vaihtamaan kaihoisia katseita.
Kaunis tarina. Näin silmissäni sateesta kastuvat sarit ja suudelmat. Minä olen aina halunnut Intiaan, mutten ole vielä päässyt, ehkä joskus. Ehkä pitää matkustaa sadekaudella ja etsiä sarien suojasta suudelmia. Tai suudella vaikka itse :)
ReplyDelete