Välitatuoinnit

Kolmas koira = kolmas tatuointi, mutta siinä välissä voisin ottaa pari lisää. Välitatuointien inspiraatio tulee sadun kuvasta (nukke ja nalle vasemmassa alareunassa) ja hennatatuoinnista, jossa kirjainta reunustaa piparkakkureunainen sydän. Aurinkoteema kiinnostaa myös, mutta ei yhtä paljon kuin kaksi edellistä.

Kuva 1: Grimmin satuja 1973, s 50. Kuvitus Jiri Trnka
Kuva 2: Elsa Beskowin satuja 1982, s 200. Kuvitus Elsa Beskow
Kuva 3: Intialaisia kuvioita

Mumbaissa, sateen suojassa

En koskaan unohda ensimmäistä suudelmaa lämpimässä kaatosateessa hänen kanssaan, josta olin unelmoinut. Jostain kulttuuriseen tajuntaani oli piirtynyt idea siitä, että se oli romanttista.

Ainakin intialaisissa musiikkivideoissa sadekausi ja sade saavat vahvasti romanttisen merkityksen. Kulttuurissa, jossa iho peitetään eikä nuorta rakkautta ole soveliasta näyttää julkisesti, avaa sade uusia mahdollisuuksia. Huivit ja tunikat ja sarit kastuvat läpimäriksi ja pisarapeitteen suojassa naisen vartalon kaaret tulevat esille.

Mies moottoripyörineen taistelee tiensä veden valtaaman kaupungin läpi kauniin, odottavan, herkän rakkaansa luo. Se, että he pääsevät toistensa lähelle, riittää yleensä. Moderneimmat ohjaavat heidät tekemään muutakin kuin vain vaihtamaan kaihoisia katseita.

Kuvaterapiaa

Mielessä kepeä, läpinäkyvä, romanttinen kuvayhdistelmä, mutta jostain ilmestyi pelottava intialainen öljynjalostamokuva. Nyt tiedän miksi. Sunnuntaina mieheni pakotti minut katsomaan Jennifer Baichalin loistavan dokumenttielokuvan Manufactured Landscapes (2006). Tuon jälkeen mieleen ovat putkahtaneet näyt Shanghain vanhojen rakennusten purusta, Mumbain kaduista sadekautena ja Coney Island:in rapistuneista laitteista.

Odotan

Tänään tuli sellainen olo, että kohta voi olla kesä. Hiekkarantaa,merivettä, laituria ja järvivettä.

Sari

Intian suurkaupungeissa sarit eivät ole enää olleenkaan niin suosittuja kuin aikaisemmin. Ennen sari oli jokapäivän asu, mutta nyt se puetaan yhä useammin vain juhlaan. Nykynaisilla ei enää ole aikaa huoltaa ja pukeutua näihin viisi ja puoli metriä pitkiin kangaspaloihin. Sarikulttuuri muuttuu muillakin tavoilla, sillä nuoret eivät enää valitse perinteistä, käsinkudotusta kankaasta tehtyä saria, vaan teollisesti tuotetusta kankaasta tehdyn, niin kutsutun designer-sarin.

Sarikankaan ostaminen ja asun teettäminen olivat erikoisia kokemuksia. Kangaskaupassa kankaita on lattiasta kattoon, kaikissa mahdollisissa väreissä. Ensin kerrottiin minkähintaista kangasta oltiin ostamassa ja sitten hieman väripreferensseistä. Sitten myyjä esitteli kankaita, jotka hänen mielestään soveltuivat meille. Tuntui siltä, että jos asiakas todella tietää mitä haluaa, myyjä alkaa kuunnella häntä ja näyttää laajemmin eri vaihtoehtoja. Halusin paksua, vaaleanpunaista silkkiä, jossa on perinteinen eteläintialainen kuvionti. Hintakattoni oli 70 euroa. Joidenkin hienoimmista silkeistä tehdyn sarikankaiden, joiden tekemiseen voi mennä 15-30 päivää, myyntihinta on noin 35 euroa. Maan tunnetuin sarikauppa on Nalli (www.nallisilk.com) ja hienoimmat silkkisarit tulevat Kanchipuramin alueelta.

Kankaan hankkimisen jälkeen ostetaan eri kaupasta valmis, puuvillainen alushame, jonka tulee sopia väreiltään sarin väreihin. Ilman alushametta saria ei voi pukea, sillä se pysyy päällä alushameen avulla. Sarikankaan kanssa mennään ompelijalle. Kankaan toisessa päässäoleva yksivärinen osa on tarkoitettu mittojen mukaan tehtyä paitaa varten. Paitojen malleja on useita. Valitsin neliskulmainen pääntien ja kyynärpäihin ulottuvat hihat. Mekon alareunaan ommeltiin tukikangas ja reunoissa roikkuvat langanpätkät voi käsitellä monella tavalla. Valitsin solminnan.

Sariin oikein pukeutuminen vaatii tietoa ja harjoittelua. Siitä huolimatta, että sain apua pukeutumiseen, näytän varmaankin yllä olevassa kuvassa jotenkin hassulta. Ajattelin, että kotipuolessa saria voisi käyttää esimerkiksi juhlissa. Yhtään sellaista juhlaa, johon se olisi sopinut ei vielä ole ollut, sillä se tuntuu jotenkin liian hienolta ja huomiota herättävältä. Oli sarille käyttöä tai ei, on mittojen mukaan tehty saripaita kaunein koskaan omistamani vaatekappale!

Juhlat

Keväisin saamme kutsun syntymäpäiville kauniiseen kotiin, jossa tarjotaan vaaleanpunaista kuohuviiniä ja ranskalaisilla pastilleilla koristeltuja suklaamuffinsseja. Tässä kodissa huomioni kiinnittyi vanhaan, vaaleuteen, lämpimään ruskeaan ja romantiikkaan.

Kuvioita seinillä

Vanhojen ikkunaruutujen läpi valo siilautuu kauniisti seinälle. Kuviosta tulee mieleen hiekkapohjainen matala ranta. Ensi kuussa opettelen ikkunoiden restauroinnin. Kolmen päivän kurssin aikana ehtii työstää kaksi ikkunaa. Kurssille osallistumisesta olen unelmoinut vuosia. Viime vuonna päätin, että alan toteuttaa unelmia, enkä vain puhu niistä.