Toffeenvärinen isokorva

Metsässä leikkivät lapset ihastelivat ystävän Faaraokoiran isoja korvia ja hassua katsetta. Kerrankin hyljekuonokoirani jäivät vaille huomiota. Toppahousut puristavat lantiolta, mutta kaapissa on vielä runsaasti joululahjamakeisia syömättä.

Ruskean sävyjä

Lunta sataa, kuusi ja kahvi ja pipari tuoksuvat ja koirat leikkivät. Tässä kyläilykodissa värit sointuvat hienosti meidän Ineksen ja Oton väreihin.

Vilukissa

Ainakin pakkasella junat laulavat aamuisin. Autojen ja rekkojen valot liikkuvat seinissä, jokainen valopari vähän eri kulmasta. Vilukissa, rakas päähineeni on päältä villaa ja sen sisällä on pehmoinen puuvillavuori. Raitakuviointi on Vuokkomainen ja kypärämalli pitää hiukset pois kasvoilta viimassa.

Yhdeksäs kotimme

Ei tullut ennen 1925 rakennettua, ei tullut Turun Kaakelin kaakeliuunia. Tuli näköala. Vuokralainen kertoi, että ylhäällä tuulet ja sateet ja auringonlaskut tulevat lähelle. Idässä suuret laivat lipuvat matkoilleen, ehkä kuten junat Henkien Kätkemässä. En malta odottaa.

Tästä kuukausia eteenpäin keskustelemme viikoittain uuden kodin remontista. Suunnittelemme. Pohdimme vaihtoehtoja, ratkaisuja. Kysymme itseltämme ja toisiltamme minkälaisessa tilassa haluamme viettää tulevat vuodet. Väreistä emme kiistele, vaaleasta ja valkoisesta pidämme kummatkin. Tiedän, että valoa kutsuva valkoinen tekee minut onnelliseksi.

Riitta

Talviaamuisin talitintit ja oravat herättävät Riitan. Kopsuttelevat ikkunaan ja riehuvat katolla: tuo meille ruokaa. Kotitöistä tiskaaminen on Riitan lempihommaa. Riitan ohuita, rapeita lettuja saa syödä suoraa paistinpannulta. Riitta antaa meidän voittaa Scrabblessa. Riitan mies sanoi hänelle; tuo minulle Coca-Colaa kaupasta, älä tuo kirjoja kirjastosta. Kutsumme Riitan talvihattua ylioppilaslakiksi. Riitta tekee kaikille villasukkia Lapinkoira Pikin ja Samojedinkoira Lipen karvoista. Tämä on totta. Riikka Pulkkisen kirjassa rakkaus on totta.