Tuoksuja

Metsämansikka, sammal, suo, havunneulaset, saniaiset, ruoho, kivi, puro. Kesäisen, lämpimän metsän puiset ja kosteat vivahteet. Oma hajuvesi rakentuisi tuoksumuistoista. Palavat lehdet, homeinen perunakellari, musta viininmarja, vanhan kirjan aukeama, puuvillamatto, suopursu ja juuri herännyt koiranpentu.

Pays de la romance

Lomani oli kuin tuo postikortti. Metsää ja järveä, ystävyyttä ja rakkautta. Tutustuimme maan toiseen puoleen. Ruotsinpyhtää, Imatra, Punkaharju, Savonlinna sekä Lintulan ja Heinäveden luostarit. Mummoni olisi ehkä halunnut olla nunna Lintulan luostarissa. Mutta hän oli kotiäiti, jolla onneksi oli oma huone. Sen seinät hän oli vuorannut ikoneilla. Lähtiessämme hän sanoi aina herran siunausta ja sujautti kätösiimme salasataset.

Sininen kukkaketo

Katsoimme sitä kaukaa, katsoimme sitä läheltä, koskimme sitä ja puhuimme siitä. Kuvasimme koiria ja naisia siinä ja poimimme pari kukkasta rantasaunalle. Kiitos maanviljelijälle sinisestä kukkakedosta.

Häävalssi viljamakasiinissa

Morsiusparin silmät loistavat koko illan. Ruoka on läheltä. Bändin soitto on hyvää, laulaja komea ja rumpali charmikas. Kuu paistaa ja musiikki valtaa hiirenhiljaisen pimeyden. Unohtumaton ilta.

Siskosten mökki

Kymmenen vuotta sitten unelmoin omasta mökistä. Sellaisesta oikein vanhasta rakennuksesta, jossa on porstua ja yksi huone, josta hella vie yhden neljäsosan. Pitsiverhot ja pelargoniat. Nyt kun sellaista meidän käyttöömme tarjotaan, emme ole vastanneet kyllä. Sisäkaton rakennusmateriaalia roikkuu huoneeseen. Ikkunat on rikottu ja maali haalistunut. Ei vettä, ei vessaa, ei sähköä. Ei se toivoton ole, mutta aika- ja rahareikä kylläkin. Kuolleiden siskosten puutarhan takia pitäisi. Puutarhasta saisi upean.