Tien päällä

Helsinki-Tukholma-Eskilstuna-Karlstad-Kongsvinger-Lillehammer-Stryn ja samaa reittiä takaisin. Kolme henkilöä kahdelle rekisteröidyssä avopakettiautossa. Taka-osassa ei ollut turvavöitä, joten siitä tuli minun valtakuntani. Kun jutut loppuivat, makasin ja luin Austerin Mr. Vertigoa. Ruotsin puolella talot ja pihat ovat kauniimpia ja ruokakaupoissa mielenkiintoisia tuotteita. Houkuttelevasti pakattuja makkaroita, makeisia, pirtelöitä ja mehuja. Pokkareita, naistenlehtiä kivoilla kylkiäsillä ja mansikoita. Norjalaisissa omakotitaloissa oli elintasosiipiä ja ruokakaupat tylsääkin tylsempiä. Mutta maisemiahan tänne tultiin ihastelemaan. Geiranger, Strynefjellet, Hoddevik ja Ålesund mykistivät. Pohjoismaiden maaseudulla matkustamisessa on yksi yhteinen tekijä. Makuelämysten perään on turha haikailla. Pizza, kebab, hampurilainen, lehtipihvi ja lötkö pasta kermakastikkeessa. Ensi kesänä Italiaan?

Hoddevik

Valokuvat, pyyhe ja olut. Surffaja kiitteli huoltojoukkoja. Kävelin rannalla ja unelmoin. Miehen peppu on kaunis, kun sen on verhottu roikkuvilla farkuilla. Tyyli kertoo jotain elämänasenteesta ja musiikkimausta. Musiikki ja nauru yhdistävät.

Keltaiset ruusut

Mies on valinnut arkiastiat. Aterimet voisivat olla sirommat. Lähiaikoina anoppi on antanut meille useita Zoja-mummon vanhoja pöytäliinoja. Ja mehän otamme kiitollisena vastaan kaiken vanhan. Tai no, miehestä en tiedä, hän ehkä sanoisi useammin ei.

Valkoinen väistyi ja keltainen tuli tilalle. Keltainen ei ilmeisesti ole kovin suosittu väri. Torilla keltaiset ruusut maksoivat ennen äitienpäivää 18 euroa, pari päivää sen jälkeen 10 euroa ja viikon kuluttua 5 euroa. Odotus palkittiin, koska sitten oli varaa ostaa kolme.

Ei vielä tunnu ollenkaan kesältä, kun ei vielä ole ollut lomaa, eikä edes aikaa olla yhtä viikonloppua maalla.

Unipesä

Makuuhuone on puolet vuodesta kylmä ja vetoisa. Toisen puolen se on kuiva ja lämmin. Verhotkin voivat roikkua lattiaan asti kun patterin saa peittää. Nyt on hyvä.

Vêtements du Bonheur II

Tänään oli sopivan aurinkoinen päivä Fabindian peilitunikalle. Vaikka Fabindia on ketju, on se yksi lempikaupoistani. Vaatteiden, kodintekstiilien ja korujen materiaalit ovat laadukkaita ja niiden malleissa, väreissä ja kuvioinneissa yhdistyvät perinteet ja nykypäivä.

Myöhemmin nautiskelimme lämpimän illan kunniaksi naapurin kanssa pihalla siideriä. Hän kysyi: Minkälainen ihminen sinä oikein olet? Vastasin taas kerran itsestäni vanhempieni kautta. He ovat tehneet paljon rohkeampia valintoja. He ovat viileitä, minä en.

Vêtements du Bonheur I

Eilen UFF:illa oli hämmentävän hienot valikoimat kesämekkoja- ja hameita. Ehkä tässä liikkeessä on sellainen tyyppi töissä, joka tietää paljon muodista. Tai ehkä tuotteet hinnoitellan jossain keskusvarastossa, jossa on töissä useita asiansa osaavia. Vintagessa oli arvoisensa hintalappu ja kasarivaatteissa muutama euro extraa.

Myönnän, pidän kasarimusiikista- ja muodista. Nyt kaupoissa olevista aidoista 1980-lukulaisista ja vuosikymmenestä inspiroituneista vaatteista kiinnostavat varsinkin kulutetuksi pestyt college-tuotteet, korkeat vyötäröt, pitsit ja pastellit. Kysyin mielipidettä mansikkajäätelön värisestä haalarista. On kuulemma liian "eighties-lättäpeppu". Vaikeaa olla eri mieltä.