Namuja

Pääsiäisen aikaan kauppojen namuvalikoimissa on mukavaa vaihtelua. Muutaman viikon ajan olen ostanut varsinkin Fazerin Pupuneidin hedelmärakeita ja Pupujussin kevätrakeita. Mignon-muna tuntuu aina ensin mahdottomalta tehtävältä, mutta kyllä sekin uppoaa, hitaasti kylläkin.

Kuvien paikat

Kolme vuotta isot kuvat nojailivat seiniin ja pienemmät lepäilivät kuplamuoviin pakattuna kaapissa. Kannatti vähän odotella, sillä nyt tuntuu siltä, että kuvat ovat löytäneet oikeat paikkansa. Rappua piristää runsas valokuvaseinä! Miten niitä onkin kertynyt näin paljon!? Suurin osa kehyksistä on valkoisia ja mustia, hankittu pääosin Indiskasta ja Anttilasta.

Olohuoneen värikkäässä taulussa lukee Barry´n linoleumia. Aikoinaan sen avulla on voinut valita lattiapäällysteen värin ja kuvioinnin. Sen viereisessä valkoisessa taulussa on sokeainkirjoitusta. Isossa valkoisessa taulussa on pellavainen kankaanpala. Taidokkaasti kudottu kangas on jommankumman isoädin tekemä.

Roskiksen aarteita

Vein aamulla roskat ja säiliössä oli kasa tekstiilejä! Roskapussien päällä oli kuvissa oleva raidallinen ryijy, lila-beige-vihreä (ihana väriyhdistelmä!) orvokkikuviollinen täkki ja kirjailtu tyyny. Täkki ja tyyny olivat kyllä kauniita, mutta liian huonokuntoisia. Ryijyn kiikutin heti kotiin. Sen värit ja pehmeä materiaali tyydyttävät aisteja. Miksi joku on heittänyt pois jotain näin kaunista?

Lapsuuden sävyjä

Kevätaurinko paistaa kirkkaasti, mutta postasin tänne ruskean ja harmaan sävyjä. Olen kiitollinen vanhemmilleni kauniista muistoista, he olivat kummatkin kiinnostuneita valokuvaamisesta. Taannoin äidin ystävä kertoi kiinnittäneensä huomiota siihen, että minulla on usein kamera mukana, aivan kuten äidillänikin oli aikoinaan.

Kolmannessa kuvassa olevat tavarat ovat edelleenkin perheemme käytössä. Afrikkalaisen verhokankaan olen nähnyt jossain, en kyllä nyt heti muista tarkalleen missä. Ruskea puusohva ja lintu-aiheiset koulutaulut ovat mökillä ja nojatuoli kotonani. Nojatuoleja on kaksi, toinen on siskolla. Ne ovat isän äidin lapsuudenkodista Karjalasta. Tuoli on päivittäin ahkerassa käytössä koiran vahtituolina. Innostuin selvittämään tuolin tyyliä ja se on ilmeisesti uusrenessanssi, kertaustyyli vuosilta 1850-1900. Tyylin ominaispiirteet olivat arkkitehtoonisuus, massiivisuus ja tummat sävyt. Tälläiset sorvatut tuolit oli usein päällystetty sametilla. Vaihdatin kankaan noin kymmenen vuotta sitten alkuperäisestä viininpunaisesta sametista harmaaseen puuvillaan. Puu-osat ovat edelleenkin mustat.

Vintage messut

Olipa mukavaa, että ystäväni Laura tuli mukaan Helsinki Vintage 2010-messuille Kaapelitehtaalle. Saimme monta tuntia kulumaan vanhoja vaatteita hipelöiden, ihmisiä katsellen ja kahvia litkien. Kevätaurinko ja vanhanaikainen musiikki toivat rentoa tunnelmaa avaraan tilaan. Ostin Mekkomaniasta (www.mekkomania.fi) vaaleahkon, puuvillaisen Marimekon kesämekon vuodelta 1977. Mekkomania pääsi top kolmoseeni Play it Again Samin (ei nettisivuja) ja VintagEijasin (www.vintageijas.com) seuraan.